kelaa, terveen paperit! -mä tein sen! Jep, sain terveen paperit. Mä todellakin tein sen! Okei, kelataanpa vähän. Nimittäin, kyllä, se Pertti löytyy päästä vieläkin ja kiertohäiriö myöskin. Mikään ei kokonaisuudessaan ole poistunut tai tehnyt ihmeparantumista. Silti sain ”terveen paperit” ja se fiilis, se vasta olikin huikea. Pakko myöntää, että puhelun jälkeen hetken ajan oli liki kuolematon fiilis. Mä olin selvinnyt. Me oltiin yhdessä selvitty. Mikään ei tulisi enää tielle.

PERTISTÄ TULEE PERTTI Oksentaminen jatkui ja jatkui, koko tuon teatteri-kappaleen ajan ja minut talutettiinkin nojailemaan tai istumaan ulos, jossa sitten pahoinvointi jatkui ja tuhansilta puukon iskuilta tuntuva päänsärky valtasi molemmat ohimoni. Jossain tässä kohtaa oma äitini oli kysynyt minulta soittaisiko hän ambulanssin, johon olin kyennyt enää vastaamaan peukulla. Sanoja, ei tullut. Onnekseni tuo ambulanssi saapui hyvinkin rivakasti, kiitos siis siitä ensihoitohenkilö

Lauantai, jota en unohda. Lauantai, jona elämä pysähtyi. Aamulla heräsin kepein mielin, olin tuntenut pitkästä aikaa mitä tarkoittaa välittäminen ja kosketus. Lauantai-aamuna kaikki oli kaunista ja kevyttä. Tuo lauantai oli kalenterissa merkittynä kolmen koplan ajaksi. Suvun naisten kokoontuminen, naurua ja iloa. Tällä kertaa oltiin suunniteltu teatteri-näytöstä sekä pientä maaseutu-matkailua. Vähänpä tiedettiin kukaan, että kaikki romahtaisi ja tuo lauantai jäisikin muistoih