• TERÄSMUTSI

Aika jolloin parisuhteemme kuoli ja uusi syntyi

Muistan todenneeni useasti, että jos minua pettää, lähden kävelemään H-E-T-I.

Sillä niinhän itseään kunnioittavat naiset tekevät, eikö niin? Näin päähäni on ainakin taottu.

Niin, näin olen siis aiemmin toiminut... Mikä muuttui, miksi jäin siis tähän suhteeseen?


Kuten olen aiemmin kertonut, raskautemme tuli meille aika puskista, lapsettomuuteni ansiosta. Obviously, mun oli helpompi asiasta riemuita, miehet menevät yleensä paniikkiin. Ja sen alkuhäröilyn, innostuksen, itkujen sun muun jälkeen tilanteen realisoiduttua, meilläkin Jii rupesi sitten jännittämään. Hänelle hyvinkin moni sanoi, että nyt Teidän elämänne sitten loppuu. Kun lapsi syntyy ei Jii ikinä näe ketään, pääse mihinkään saati jaksa mitään.


Kelatkaapa, kun ensin saat yllättäen tietää tulevasi isäksi, käsittelet niitä tunteita ja sitten vielä lähimmät ystävät heittävät tuollaista mielipidettä. Onko siinä sitten helppo suhtautua asiaan ja odottaa VAIN innolla lasta saapuvaksi? -No ei todellakaan.

Raskautemme aikana oli hyviä hetkiä, ihania aikoja, erittäin räjähdysherkkiä päiviä ja sitten se loppuaika... Niin tuo loppuaika, nyt sitä muistelee kyllä niin upeana uuden alkuna ja puhdistautumisena.


Käytiin lähellä eroa ja siellä kuilun toisella puolella muutamaankin kertaan, mutta oikeastaan se viimeinen niitti kyllä rysähti minulle silloin syyskuussa. Sain tietää pettämisestä aivan raskauden viime metreillä. Mies, joka oli aina vannonut mielummin eroavansa kuin pettävänsä, oli purkanut ahdistustaan toiselle naiselle ja se oli sitten päättynyt miten olikaan.

En sano, että olisin itse tuon tiedon saatuani käyttäytynyt kuin aikuinen tai muutoinkaan fiksusti, mutta se mitä seuraavaksi kerron on oikeasti todellinen esimerkki anteeksiannosta, puhdistautumisesta ja uudesta alusta.


Kuten olen aiemmin kertonut, me sovittiin, että yritetään jatkaa yhdessä ja nyt avaan enemmän tätä ajatusta ja sitä aikaa , kun taisteltiin suhteemme eteen ja syytä MIKSI päätettiin taistella.


Lähdetään liikkeelle siitä ajasta, kun oltiin vasta alettu seurustelemaan ja tullaan aikaan, kun seurustelua oli jo jokin aika kestänyt. Mieheni ystävät suorastaan vihasivat minua, he sen kyllä varsin "aikuismaisesti" näyttivätkin, puolisoineen päivineen. Sinällään tuossa ei tasan ole minulle mitään uutta, liki samaa jouduin kokemaan aikanaan omalla synnyinpaikkakunnallani asuessani, ollessani silloin koko paikkakunnan kiusatuin ja "kuuluisin" siitä, ei seurustelukumppanini voineet hehkuttaa rakkauttaan tai muutakaan... Voin kertoa, että se oli helvetin raskasta. Ja, kun palataan tähän meidän keissiin, niin tuo Jiin ystävien kohtelu sai ajatukset palaamaan tuonne menneeseen. Päähäni tuli paljon vanhoja asioita, joka sitten osakseen aiheutti kismaa minun ja Jiin välille. Sen lisäksi tuntui se kieltämättä todella paskalle, että juuri koskaan en saanut kutsua mihinkään pippaloihin tai vastaaviin, joihin Jii meni ja jossa ystäviensä puolisot silti olivat...

Jep, tunneryöppy tulee vieläkin hyvin vahvana, kun mietin miten päin mäntyjä tuossa minua kohdeltiin.


Jossain kohtaa sitten käytiin erittäin tiukka keskustelu Jiin kanssa aiheesta, loppuen lopuksi minä olin kuitenkin se, kuka muutti uudelle paikkakunnalle ilman tukiverkostoa, jos vanhoja miespuolisia tuttuja ja muutamaa kaveria ei laskettu. Nuo samaiset Jiin ystävät kun olivat myös ne, joista hyvin moni sepustivat miehelleni kuinka häneltä viedään kaikki ja kuinka minä olen vienyt heiltä ystävän. No me päädyimme siihen, että lapsemme ansaitsee kaksi rakastavaa vanhempaa ja me haluamme olla ne. Päätimme siis todella haudata tuon vanhan suhteen, pomppuineen, epäluottamuslauseineen ja muine ihanuuksineenkin.




!UUSI ALKU!



Oikeastaan tämä uusi alku alkoi siitä, kun olin viimeisilläni raskaana viettämässä iltaa ystäväni kanssa ja liityin sitten myös iltaa viettämässä olleen mieheni ja heidän seureensa mukaan. Niin luulin, mutta siinähän sitten "aikuiset" ihmiset rupesivat leikkimään kissa-hiiri -leikkiä, kun tulin heidän luokseen vaihtoivat he pöytää yms...

Tästä kimpaantuneena lähdin sitten muualle, samaisessa ravintolassa kuitenkin. SIDE NOTE: Oli hauska huomata ihmisten ilmeet, kun pallomahainen nainen olikin tuohon aikaan yötä ravintolassa, jossa pauhaa musiikki ja muu. Viis siitä!


En muista tasan tarkkaan miten tämä seuraava tapahtuma eteni, mutta jotakuinkin niin, että lähdin terassille haukkaamaan happea, jossa mieheni erään ystävän naisystäväkin oli. Hän tulikin sitten keuhkoamaan minulle, alkoi käyttäytymään erittäin aggressiivisesti ja uhkaavasti. (Tässä kohtaa muistutan, että laskettuun oli alle kuukausi, joten vatsani oli todella massiivinen).

Hänen räyhätessään kuinka en kuulu sinne, kuinka mieheni ei rakasta minua, kuinka voin painua alimpaan helvettiin, hän hivuttautui liki iholle. Tästä ahdistuneena työnsin hänet kukkaruukkuun ja olin lähdössä pois. Tässä kohtaa muistan useamman naisen tulleen luokseni suojelemaan ja kysymään olenko kunnossa, kun taas vastaavasti tämän naisen poikaystävä ja heidän ystävänsä alkoivat räyhäämään. Tästä sitten lähdin menemään koko paikasta, huomasin pian mieshahmon kävelevän perässäni.


Se mies oli nykyinen kihlattuni, tuo hänen tekemänsä pieni liike. Hänen lähtönsä perääni, se on ainut mikä on jäänyt positiivisena mieleeni tuosta illasta. En hänelle juuri mitään tuona yönä puhunut, se mitä totesin oli, että "meidän suhde oli muuten tässä." Tuon jälkeen somessani tuli hyvinkin paljon minulle viestejä miehiltä, liki jokaisesta suunnasta, että olisi mahtavaa tutustua ja pälä pälä plää... Ihmiset luulivat pääsevänsä meidän väliimme.


Ja niin se olikin, nimittäin meidän vanha suhde. Seuraavana aamuna kaikki oli toisin, oli kuin pyörremyrskyn jäljiltä. Mikään ei ollut paikoillaan, mikään ei ollut kuten ennen. Silti kaikki tuntui olevan täydellisesti juuri siinä hetkessä.

Sinä iltana meidän vanha suhteemme kuoli ja uusi, vahva ja voimakas, syntyi.


Meidän uusi suhteemme on kunnioittavampi, vahvempi yksilönä ja yhdessä sekä paljon tunnerikkaampi sekä suorasanaisempi. En ikimaailmassa olisi voinut kuvitellakkaan, että nämä tapahtumat olisivat meidän suhteen avain asemassa vahvistamaan meitä ja hitsaamaan vielä paremmin yhteen. Me ei annettu periksi vaan taisteltiin, sillä koettiin kuitenkin kuuluvamme yhteen ja niin se on ainakin tähän asti näyttänyt olevan. Joten tässä on teille elävä todiste siitä, että ihmiset eläkää sitä omaa elämäänne, älkää antako mitään arvoa toisten haihatteluille saati haukuille.


Minä sinua vaan!


x TERÄSMUTSI





688 views

Recent Posts

See All

Raiskaus on aina raiskatun syy

*Seuraava kirjoitus voi järkyttää herkimpiä* Raflaava otsikko, ehkä, mutta näin minulle on todettu. Ja tuo lause jos mikä satuttaa, jo ihan ketä vain, mutta erityisesti tuon karmivan kokemuksen kokene

OTA YHTEYTTÄ

YHTEISTYÖT&TIEDUSTELUT
hensku (at) terasmutsi.com
+358 50 3160 000
  • Facebook - Black Circle
  • Instagram - Black Circle
  • LinkedIn - Black Circle

©2020 BY TERÄSMUTSI.