• TERÄSMUTSI

Pelkkää verta, huutoa ja itkua? PART 2

!VAROITUS!


Tämä postaus ei sovi herkille, eikä myöskään tosikoille.

POSTAUS ON TOINEN OSA SAMALLA NIMELLÄ LÖYTYVÄÄ OSA1, jos et ole jo lukenut suosittelen kurkkaamaan postauksen PART1 ensin.


...

Käyrien jälkeen kuitenkin tehtiin sisätutkimus ja kaikkien suureksi yllätykseksi; "Olet auki 3-5cm", totesi hoitsutäti.

En tiennyt alanko itkemään vai purskahdanko nauruun. Sain myös TENS-laitteen supistuksien kanssa pärjäämiseen.

Hoitsu totesi, että tässä voi vielä mennä vaikka ja kuinka kauan tai sitten asiat etenee vauhdilla. Päätettiin yhdessä, että lähdetään vielä hakemaan jotkut yöruuat jostain ja hieman käppäillään ulkona raikkaassa +0 säässä. Ajettiin Kalevan ABC:lle, minä odotin sairaalan kaapu päällä autossa ja Jii nappasi meille kokista sekä hampparit. Syötiin siinä parkkipaikalla, jokainen ohiajanut katsoi ihmeissään, olihan minulla se sairaalan kaapu päällä ja supistuksia tuli, samaan aikaan mätin suuhuni muutamaa tavallista hampurilaista.. HAHHAH! On siinä ollut näky!

Ajettiin takaisin sairaalalle, Jii parkkeerasi tällä kertaa ihan hieman kauemmas, mutta liki ovia kuitenkin. Yhtäkkiä ei enää käveltykkään niin vauhdilla, jouduin pitämään pysähdystaukoja. Päästiin sisälle ja jälleen käyrille sekä tietenkin taas ronkittavaksi. Tilanne oli edennyt, 5-7cm auki. Teki mieli laittaa pirskeet pystyyn.



Ilmoitin tahtoni päästä suihkuun samalla napattiin jumppapallo mukaan, viihdyin kuumassa suihkussa noin puolitoista tuntia. Jii istuskeli vieressä penkillä, välillä otti suihkun käteensä, kun oikein kovin supisti. Yhtäkkiä alkoi tuntua liian hiostavalta ja kuumalta olla suihkussa. Pääsimmekin jälleen käyrille sekä tutkittaviksi ja sain tietenkin TENS-laitteen takaisin kiinni selkääni.

Tässä kohtaa kuulin jo viikkoja odottamani sanat; "Kyllä se taitaa nyt olla niin, että te lähdette salia kohti."

Olisin voinut huutaa; HALLELUJA! Hyppäsin pyörille, minut kärrättiin hissiin ja siitä yläkertaan. Salissa kurkattiin tilanne, ei vielä täysin kypsä, mutta eipä enää kaukanakaan. Kysyin olisiko liian myöhäistä päästä ammeeseen hetkeksi aikaa rentoutumaan.

Onnekseni, hoitohenkilökuntaa lähti heti täyttämään ammetta. Päästiin Jiin kanssa kahdestaan "ammehuoneeseen", Jii siinä höpötteli muun maailman juttuja ja minä vain lilluin. Vihdoin supistuksetkin alkoivat tuntumaan siltä, että kohta voisikin tapahtua jotain. Taisimme viettää tunnin ammehuoneessa kunnes totesin, että nyt alkaa tuntumaan todella paineiselta jalkojen välissä. Jii hälytti hoitajat/kätilöt paikalle ja olin juuri nousemassa ammeesta, kun Jii älähtää; "mikä toi on?" samaan aikaan osoittaen jalkojeni välistä roikkuvaa "limaa".. Samalla tunsin pakottavaa tarvetta työntää.

Nousin kokonaan ammeesta ja huojuin kohti salia, joka onnekseni oli vastapäinen huone. Nousin pedille ja pääsin jälleen ronkittavaksi. "Olet nyt 9cm auki". Unelmieni sanat! Päästäisiin tositoimiin, ihanaa.



Muistan, että olen ponnistanut kahdessa eri asennossa, mutta minut sitten käskettiin siihen vihoviimeiseen vaihtoehtooni eli puoli-istuvaan asentoon. No ei kai siinä sitten auta kuin alkaa puskemaan neiti ulos. Salissa ravasi yksi naiskätilö, miesopiskelija ja ns vastuu-naiskätilö. Jiille olin takonut päähän, ettei todellakaan katso jalkojeni väliin, mutta tyypillinen mies. Kätilön todetessa, että täällähän on vallan tukkaa neidillä, huikkasi Jii tietenkin katsomaan.

Viimeiset kaksi ponnistusta Jii piti toisesta jalastani sekä kädestäni kiinni, koko perhe yhteen punottuina.

Maailman kaunein hetki, höystettynä kasalla paskaa, kun neiti parkaisi ensi kerran kl 12.02 23.10.2017. Kolmetoista tuntia häntä sitten puskettiin loppuen lopuksi maailmaan. Muistan lopun ikääni Jiin kommentin; "väänsikö neiti ensimmäiset paskansakkin jo syntymähetkellään." Ei vääntänyt, se olin vissiin minä. Voitte kuvitella miten nykyään nauretaan tälle.

Kun sain katseeni irti kauneimmasta näystä, tyttärestäni, kiinnitin huomioni ikkunoista näkyvään lumisateeseen.

Täydellistä, ajattelin.

Näin syntyi esikoisemme, Jade Lumi Maria. Syntymäpaino 3950gr ja pituus 50cm.

Synnytys oli kaikkine hetkineen, elämäni kaunein kokemus.

TAYSin Potilashotellin henkilökunnalle paljon kiitoksia perheemme vastaanottamisesta sekä huolehtimisesta. Kiitos hoitohenkilökunnalle, että kunnioititte toivettani lääkkeettömästä synnytyksestä.

Kiitokset myös parkkipateille ja pirkoille, ettette sakottaneet vaikka automme olikin täysin väärällä paikalla.



-TERÄSMUTSI, Henna



380 views

OTA YHTEYTTÄ

YHTEISTYÖT&TIEDUSTELUT
hensku (at) terasmutsi.com
+358 50 3160 000
  • Facebook - Black Circle
  • Instagram - Black Circle
  • LinkedIn - Black Circle

©2018 BY TERÄSMUTSI.